Teksti: Tina Finn

Kuvat: Merja Sepän kotialbumi ja Johannes Wiehn

Julkaistu Ilta-Sanomien viikkoliitteessä 10. - 11.1.2015

 

Romanian kadulta löydettyä Mustaa koulutetaan kovaa kyytiä pelastuskoiraksi

Pienen mustan katukoiran elämä sai uuden suunnan kaksi vuotta sitten kun pyhtääläinen Merja Seppä törmäsi sen kuvaan Pelastetaan Koirat ry:n sivuilla. Vuosia vapaaehtoisen pelastuskoiratoiminnan parissa saksanpaimenkoirineen toiminut Seppä surffaili aikansa kuluksi netissä.

-       Eksyin Pelastetaan Koirat ry:n sivuille, jonne oli juuri lisätty tiedot muuan pienestä mustasta koirasta. Sydämessäni yksinkertaisesti läikähti, muistaa Seppä.

Kävi ilmi, että kyseinen koira oli juuri löydetty Etelä-Romaniassa sijaitsevan Giurgiun kaupungin vankilan mailta. Siellä se pyrki alueella elelevään koiralaumaan mukaan, mutta vastaanotto ei ollut lämmin. Mustaksi värinsä mukaan nimetty koira oli saanut rähinöissä vammoja. Romanialaiset vapaaehtoiset huolehtivat kuitenkin laumasta ja siitä, että myös musta koira sai ruokaa, vettä ja hoitoa haavoihinsa.

Kun Seppä ilmoitti olevansa valmis ottamaan koiran itselleen,  vapaaehtoisyhdistyksestä kehotettiin miettimään asiaa tarkkaan.

-       Kyllä miä mietinkin, yhden yön yli. Tunne siitä, että päätökseni ottaa Musta oli niin vahva, kertaa Seppä.

 

Sepän päätöksen jälkeen Musta otettiin kadulta turvaan. Sille tehtiin lukuisia verikokeita mahdollisten sairauksien varalta.  Kun todettiin, että koiran yleiskunto sen kesti, aloitettiin sisä- ja ulkoloishäädöt sekä rokotusohjelma.

-       Koira oli muuten kunnossa, mutta sen häntä oli vanhan romanialaisen tavan mukaan katkaistu siinä uskossa, että kipu tekisi koirasta hyvän vahtikoiran.

Kesti kuutisen viikkoa ennen kuin Musta oli valmis matkaamaan omaan kotiin. 

-       Lähdin töistä suoraan ajamaan lentokentälle.  Liikutuksen tunne oli valtava. Kun lopulta sain aran ja ujostelevan Mustan syliini, kyyneleet siinä valuivat. 

Kotona Pyhtäällä Mustaa odotti Sepän kaksi saksanpaimenkoiraa ja hyytävä pakkanen. Aluksi katujen kasvattia pelotti kulkea oviaukoista ja portaatkin ihmetyttivät. Muuten se oli reipas ja muihin koiriin tutustuminen sujui rauhallisesti.

-       Ensimmäiset päivät se vain nukkui ja söi. Sen ruokahalu oli aivan valtava, pelkäsi raukka varmasti ruoan loppuvan täälläkin, hymähtää Seppä.

 

Sepälle oli alusta lähtien selvää, että Musta tulisi seuraamaan hänen aiempia koiriaan pelastuskoiratoiminnassa. 

- Vietin sen kanssa paljon aikaa ihan perusasioiden parissa luottamuksen saavuttamiseksi. Totutin sitä ihmisen silityksiin ja käsittelyyn kuten harjaukseen, kynsien leikkuuseen ja korvien puhdistukseen.

Koska Musta oli hyvin ahne, sen kouluttaminen käynnistyi  miltei itsestään.  Se kun teki mielellään asioita herkkuja saadakseen. Samalla koiraa oli helppo totuttaa uusiin asioihin ja paikkoihin.

- Se on harjoituksissa nykyisin jo hyvin rohkea, itsenäinen ja periksi antamaton. Se on sosiaalinen, mutta ei mielistelevä vieraita ihmisiä kohtaan, mikä sopii pelastuskoiralle hyvin, kuvailee Seppä.

Kahden vuoden aikana laihasta, arasta pentukoirasta on kasvanut lihaksikas ja itsevarma koira, jonka taustaa ei sen käytöksestä millään tavalla arvaisi.  Sen  nopean sopeutumiskyvyn ja kehityskaaren ansioista Sepän suunnitelmat Mustan varalle ovat selvät.

- Ensi syksynä olisi tarkoitus suorittaa virallinen käyttäytymiskoe, joka mahdollistaa osallistumisen pelastuskoirakokeisiin. Varsinainen tavoite on toimiminen Vapepassa (vapaaehtoinen pelastuspalvelu) viranomaisten apuna, kuittaa Seppä.

Mustaa tavoitteellisuus ei huimaa. Sen mielestä treenaaminen pelastuskoiraksi on yhtä leikkiä, eikä herkuistakaan ole sillä tiellä  haittaa.  Pelastettu katukoira on kasvanut pelastajaksi.